Nuoret Ranskassa: mikä yhdistää suomalaista ja ranskalaista nuorta?
Neljä Koillismaa ja Peräpohjolan nuorta matkusti heinäkuussa 2026 Ranskan Alppien kupeeseen katsomaan, miten nuoret siellä kehittävät omaa kotiseutuaan. Vastaus löytyi vuohitilalta, kunnantalolta ja vuoristomajalta – ja se oli yllättävän tuttu.
Polar Magnets on Koillismaan Leaderin hanke, joka madaltaa Lapin ja Koillismaan nuorten ja yhteisöjen kynnystä lähteä mukaan kansainväliseen yhteistyöhön. Käytännössä se tarkoittaa kumppanien etsimistä, hankkeiden suunnittelussa auttamista ja sitä, että ihmiset saadaan tapaamaan toisensa.
Juuri siksi heinäkuussa lähdettiin Ranskaan. Peräpohjolan ja Koillismaan Nuoriso Leader -työryhmät halusivat löytää kansainvälisen kumppanin, ja kumppaniksi tarjoutui GAL Terres de Dauphiné, Leader-ryhmä Isèren departementista Grenoblen seudulta.
Mukana olivat nuorina osallistujina Tytti Taivalkoskelta, Riku Posiolta, Moona Ranualta ja Aleksi Rovaniemeltä. He kaikki ovat jäseniä Nuoriso Leader -työryhmissä.
Matkan teemana oli Jeunesse et citoyenneté, nuoret ja kansalaisuus. Jokaisen vierailun jälkeen kaikki kirjoittivat kaksi lappua: mikä meitä yhdistää, ja millainen on yhteinen visiomme.
Nuoret, jotka pelastivat lehmärodun
Ensimmäinen aamu alkoi vuohi- ja lammastilalla Vercorsin vuoristossa. Tilalla oli vuohien ja lampaiden lisäksi sikoja ja kanoja, ja isäntäväki kertoi paikallisesta juustonvalmistuksesta. Tilan maidosta noin 90 prosenttia jalostetaan juustoksi paikan päällä.
Varsinainen kiinnostuksen kohde oli kuitenkin lehmä.
Villard-de-Lans on paikallinen lehmärotu, jota 1900-luvun alussa oli alueella yli 15 000 yksilöä. Sotien jälkeisessä maatalouspolitiikassa pienille paikallisroduille ei ollut sijaa, ja kanta romahti muutamaan sataan. Rotu oli käytännössä katoamassa.
Sitten suunta kääntyi. Paikallisrotujen arvo tunnistettiin, jäljellä olevat yksilöt kirjattiin rekisteriin ja kasvatusta alettiin tukea. Nykyään rodun maidosta valmistettava sinihomejuusto kantaa AOP-alkuperämerkintää, ja kanta on moninkertaistunut. Lounaalla päästiin maistamaan juuri sitä juustoa, jonka tarina oli äsken kuultu.
Tässä tarinassa nuorilla on oma roolinsa. Graines d’éleveurs on noin kolmenkymmenen 7–19-vuotiaan yhdistys, joka tekee työtä alueen maatalousperinteen ja luonnon monimuotoisuuden puolesta. Nuoret järjestävät tapahtumia, myyvät tuotteita ja käyvät messuilla kertomassa kotiseudustaan.
Toinen yhdistyksen projekteista on partakorppikotkan palauttaminen alueelle. Ensimmäiseen vaiheeseen kerättiin noin 20 000 euroa, ja siihen meni kolme vuotta. Summalla rahoitettiin kahden linnun istuttaminen alueelle. Nuoret tekevät myös valistustyötä: alueella elää yhä pelko siitä, että lintu olisi uhka karjalle.
Yhdistyksen edustajat nostivat esiin myös jotain, mitä ei ensin tulisi ajatelleeksi. Kun nuori liittyy yhdistykseen, hän ei tunne siellä ketään. Toiminnassa oppii puhumaan julkisesti ja toimimaan ryhmässä, ja kun hän myöhemmin siirtyy aikuisten yhdistykseen, hän tuntee siellä jo ihmiset.
Graines d’éleveurs -yhdistyksen nuoret kertoivat työstään paikallisen lehmärodun ja partakorppikotkan puolesta.
25 nuorisovaltuustoa ja yksi yhteinen
Iltapäivällä siirryttiin Annoisin-Chatelansin kunnantalolle, jossa nuorisovaltuutetut esittelivät toimintaansa. Alueella toimii 25 lasten ja nuorten valtuustoa, ja pöydällä oli ehdotus kuntien yhteisen nuorisovaltuuston perustamisesta.
Keskustelu kävi vilkkaana, sillä kaksi suomalaisryhmän nuorista toimii itse nuorisovaltuustossa. Heillä oli kokemusta sekä kunnallisesta nuorisovaikuttamisesta että Nuoriso Leader -toiminnasta, ja ranskalaiset olivat kiinnostuneita molemmista. Erityisesti heitä kiinnosti se, että Suomessa nuorille tarjotaan vaikuttamisen paikkoja myös Leader-toiminnan kautta.
Päivän viimeisessä kohteessa tutustuttiin Centre social Jean Bedetin toimintaan Les Avenièresissä. Keskus toimii samaan tapaan kuin kuntien nuorisotoimet Suomessa. Nuoret esittelivät kaksi omaa projektiaan: toinen seurasi veden matkaa hanasta valtamereen, toinen oli nuorten oma junamatka halki Euroopan.
Ilta jatkui grillauksella. Tarjolla oli hodareita, ja ranskalaiset nuoret opettivat suomalaisille pihapelejä. Ranskalaiset eivät juuri käyttäneet englantia – osa ei osannut, osa ei uskaltanut – mutta kommunikointi onnistui silti. Juuri tällaiset kohtaamiset kasvattavat rohkeutta molemmin puolin.
Annoisin-Chatelansin nuorisovaltuutetut esittelivät toimintaansa kunnantalolla. Keskustelu suomalaisten ja ranskalaisten nuorisovaltuustojen eroista kävi vilkkaana. Centre social Jean Bedet toimii samaan tapaan kuin kuntien nuorisotoimet Suomessa. Nuoret esittelivät kaksi omaa projektiaan.
Maja, jonka nuoret kunnostivat
Määränpäänä oli Font Froiden maja, joka on nuorisovaltuuston itse suunnittelema ja toteuttama.
Nuoret piirsivät rakennuksen pohjapiirustuksen arkkitehdin opastuksella. He valitsivat metsurin kanssa lähialueelta puut, jotka majaa varten kaadettiin, ja olivat seuraamassa, kun valmiit elementit kuljetettiin helikopterilla vuoristoon. Lopuksi nuorten tehtävänä oli siivota maja käyttökuntoon.
Rakennus muistuttaa suomalaista päivätupaa. Perillä nuoret kertoivat projektin kulun alusta loppuun, ja ylpeys omasta työstä oli selvästi aistittavissa.
Majalla keskusteltiin siitä, voisivatko suomalaiset nuoret tehdä vastaavaa ja millaisia konkreettisia luonnon ja ympäristön tilaa parantavia projekteja nuoret Suomessa tekevät.
Vaelluksen jälkeen poikettiin jäätelöllä kahvilassa, jonka isäntämme Aymeric suositteli. Kuuman ja pitkän kävelyn jälkeen tauko oli tervetullut.
Font Froiden maja on Lans-en-Vercorsin nuorisovaltuuston oma projekti: nuoret suunnittelivat ja toteuttivat sen aikuisten avustuksella. Majalla keskusteltiin siitä, voisivatko suomalaiset nuoret tehdä vastaavaa.
Mikä yhdistää?
Matka päättyi yhteiseen kokoontumiseen, jossa käytiin läpi kaikki kahden päivän aikana kirjoitetut laput.
Vastauksista nousi selkeitä teemoja. Vahvimpana luonto: molemmissa maissa on kaunis luonto, johon kohdistuu uhkia ja jota nuoret haluavat suojella. Muita toistuvia aiheita olivat nuorten vaikuttaminen omassa kunnassa, maatalous ja lajiensuojelu, perinteinen kalastus, ystävyyskylätoiminta sekä se, miten kylät pidetään asuttuina ja nuoret aktiivisina.
Yksi ehdotus oli porojen ja ranskalaisen maatalouden vertailu. Toinen se, että ranskalaiset opettaisivat oman kalastusperinteensä ja oppisivat suomalaisen.
Kysyimme matkan jälkeen nuorilta, mikä heidät yllätti eniten. Vastauksissa toistui sama asia: ranskalaiset osallistujat olivat hyvin nuoria, ja projekteissa ollaan mukana ihan lapsesta asti. Yksi vastaaja tiivisti oppimansa näin: ranskalaisilla nuorisovaikuttaminen keskittyy enemmän projekteihin kuin suoraan poliittiseen vaikuttamiseen, ja osallistumisen ikä on matalampi.
Kysyttäessä, mikä ranskalaisten toiminnassa voisi toimia myös kotikunnassa, molemmat vastaajat sanoivat käytännössä saman: ottaa lapset mukaan vaikuttamiseen aiemmin ja madaltaa kynnystä.
Yllätys lopuksi
Kiitosten jälkeen isäntämme Lucile paljasti järjestäneensä yllätyksen. Matkan aikana oli tullut puheeksi, ettei ryhmä ollut ehtinyt käydä Grenoblen tunnetussa Bastillen linnoituksessa kukkulan laella.
Lucile oli varannut illaksi pöydän linnoituksen ravintolasta. Köysiratamatka ylös ja illallinen upeine maisemineen olivat mieleenpainuva päätös koko matkalle.
Matka päättyi yhteiseen kokoontumiseen, jossa käytiin läpi kaikki kahden päivän aikana kirjoitetut laput. Illallinen nautittiin vuoristossa upeissa maisemissa.
Kiitos kaikille, jotka olivat mukana matkan toteuttamisessa:
- GAL Terres de Dauphiné – Lucile Beaumann, Aymeric Mellet ja Vincent Cleux
- Graines d’éleveurs – Chrystelle Hustache
- Annoisin-Chatelansin kunta – Nora Chebbi
- Centre social Jean Bedet – Camille Girerd
- Lans-en-Vercorsin kunta – Violaine Vignon ja Elodie Trublet
- Kristiina Uronen-Gaillard, joka toimi ryhmän tulkkina ja jonka apu oli korvaamaton
- Peräpohjolan Leader ja Nuoriso Leader -työryhmät
Polar Magnets – Pohjoisen vetovoiman kansainväliset mahdollisuudet on Koillismaan Leader ry:n hanke, jonka rahoittaa Lapin Elinvoimakeskus Euroopan maaseuturahastosta.